Ajatus olympialaisista oli vaikea käsitellä. Kilpailuna niin suuri ettei siihen oikein saannut kosketusta, samalla yksittäinen suhteellisen lyhytkestoinen tapahtuma joka monen mielestä määrittää sinut tai ainakin urheilullisen vaikutusvaltasi.
Itselleni kyse oli loppujen lopuksi oman ammatittaitoni mittarista ja samalla mahdollisuus kokea tapahtuma joka säilynyt mukanamme jo ajasta ennen kristusta.
Urheilijat joiden kanssa työskentelin olivat nuoria ja innokkaita. Tiesimme että meillä oli mahdollisuus hyvään tulokseen kevyissä tuulissa jota Riiossa usein talvella on.
Kisa alkoi hyvin, ja joukkoeemme jopa ylitti odotukset. Olosuhteet olivat sellaiset että olimme kilpailukykyisiä ja se tuntui hienolta. Samalla kuitenkin huomasi kuinka tiukkaa radalla oli ja kuinka pienistä taktisista virheistä menetti paljon sijoja.
Regattamme muina päivinä tuuli oli yhtä lähtöä lukuunottamatta keskituulta. Tiesimme jo etukäteen että se olisi meille vaikein tuuli koska kilpakumpanimme olisivat siinä vahvimmillaan. Mielestäni pidimme hienosti oman toimintamme meille korkealla tasolla, joka kuitenkin tuloksellisesti ei ollut yhtä hienoa kuin alussa ja tavoitteemme 10nen parhaan joukkoon pääsystä karkasi. Jos jotain opetusta tästä hakisi niin ainakin sen korostaisin että näissä karkeloissa ei yhtäkkiä muuteta osaamista, vaan jos omansa pystyy pitämään on se jo paljon.
Tavallaan harmittaa että sitä kevyttä tuulta ei tullut. Olisi ollut makoisaa tehdä täällä sankaritekoja. Mutta kuten Noora se hienosti kiteytti, täällä oli meidän regatan osalta tavallaan täydellinen tuuli, ja vaikka olimme valmiit taistoon, osaamisemme siinä ei vielä riittänyt.